Tietoa Katana-miekoista

Puhuttaessa Samurai-miekoista, niitä on enemmän kuin yhtä tyyppiä. Kuitenkin kaikkein ikonisin ja tunnetuin miekka on Katana. Tämän tyyppinen miekka tunnetaan sen pitkästä terästä ja kahvasta, joka on suunniteltu käytettäväksi molemmin käsin. Siinä on kaareva ja kapea terä, jossa on vain yksi reuna.

Katanan erottaa muista miekoista on sen ainutlaatuinen ulottuvuus. Perinteisen katanan pituus on 3–4 jalkaa, missä kahva vie neljäsosan kokonaismäärästä.

Katana-tyypit

On kaksi tapaa hahmottaa katanoita. Ne voidaan jakaa terätyypin mukaan kolmen terävaihtoehdon suhteen. Ne voidaan myös luokitella ajanjakson mukaan. Koska katanalla on pitkä ja rikas historia, niiden luokittelu päivämäärän mukaan on hyvä tapa ymmärtää miekan erilaisia rakenteita ja tyylejä.

Katanan kolme eri terätyyppiä ovat seuraavat:

Shinogi-Zukuri

Tämä on yleisin terämuoto. Siinä on viiva, joka erottaa pääterän ja kärjen pinnan. Se on suunniteltu sekä nopeaksi että leikkaustehokkaaksi.

Shobu-Zukuri

Tämä on muunnelma ensimmäisestä tyypistä ilman erillistä viivaa. Sen sijaan terä kaartuu tasaisesti ja keskeytyksettä käärkeen saakka.

Kissaki-Moroha-Zukuri

Tällä terän muoto on erottuva kaksoisreunainen käyrä. Yksi reunoista on muotoiltu katanalle tyypillisellä tavalla. Terän molemmat reunat ovat kuitenkin teräviä.

Tuotanto

Katanan tuotanto voidaan helposti jakaa tiettyihin ajanjaksoihin. On viisi erillistä ajanjaksoa, ja jokaisella on katanoja, joilla on ainutlaatuisia ominaisuuksia.

Koto-vanhat

Katanan ensimmäinen käyttö juontaa juurensa Kamakuran aikaan, joka alkaa 1200-luvulta. Tämä oli aika, jolloin Tachi-miekasta kehittyi katana. Katanasta tuli suosittu ajanjakson samurain keskuudessa taisteluiden muutosten vuoksi.

Yksittäisten yleisten ratsuväen taistelujen sijaan taistelut muuttuivat läheisemmiksi taisteluiksi taistelevien ryhmien kanssa. Koska katana voitiin vetää esiin nopeasti, se sopi hyvin taisteluun. Tämä oli myös aika, jolloin terän pituus vaihteli huomattavasti.

Shinto-uudet miekat

Miekkoja, jotka valmistettiin vuoden 1596 jälkeen Keicho-kaudella, sanotaan shinto- tai uusiksi miekkoiksi. Niitä pidetään erillisinä, koska sekä taontamenetelmässä että käytetyssä teräksessä on eroja. Yhtenäistä terästä alettiin levittää kaikkialle Japaniin. Tänä aikana tuotetuissa katanoissa oli vaalea ja kova runko.

Tänä aikana katana-taonta tuli erittäin monimutkaiseksi ja arvostetuksi taidemuodoksi. Kauniit tupet ja kahvat olivat tyypillisiä miekkojen piirteitä, ja samurai arvosti niitä kosmeettisista ja käytännön syistä. Rauhan aikana miekat olivat pääasiassa seremoniallisessa käytössä, vaikka samurai arvosti ja piti miekkansa erinomaisessa kunnossa.

Shinshinto- uudet miekat

1700-luvun lopulla kuuluisasta miekkasepästä Masahidesta tuli kriittinen ajan katanoiden terien suhteen. Hän uskoi, että ne olivat liian koristeellisia ja halusi sen sijaan palata vahvaan terään, joka oli ihanteellinen muoto japanilaiselle miekalle. Hän perusti liikkeen tuotantomenetelmän palauttamiseksi ja soveltaakseen tätä vanhempaa menetelmää Katanaan. Koska tuotanto muuttui tänä aikana, katanat luokiteltiin uudella tavalla.

Ajatus siitä, että tämän ajan miekan terä on parhain terä, on uskomus, joka on jatkunut tähän päivään saakka. Itse asiassa 80% japanilaisista miekoista, joita on pidetty kansallisina aarteina ovat valmistettu tällä kaudella.

Meiji

Tänä aikana samurai-luokka hajotettiin vähitellen. Heidän erityisoikeutensa otettiin pois, mikä sisälsi heidän oikeutensa käyttää miekkoja julkisesti. Valitettavasti määräys antoi vain sotilaalle, poliisille ja tietyille samurai-lordeille mahdollisuuden kantaa miekkoja.

Ammattitaitoisilla miekkasepillä oli vaikeuksia ansaita elantonsa, kun Japani keskittyi armeijansa nykyaikaistamiseen ja monet päättivät ansaita elantonsa muiden esineiden, kuten maatalouden laitteiden ja jopa ruokailuvälineiden valmistuksen avulla.

Japanin sotilaalliset toimet Kiinassa ja Venäjällä tuona aikana auttoivat herättämään mielenkiintoa miekkojen suhteen, mutta vasta vuosia myöhemmin laajamittainen tuotanto alkoi uudelleen.

Toisen maailmansodan armeijan rakentamisen aikana kaikkien japanilaisten upseerien oli kuitenkin käytettävä miekkoja. Vaikka perinteisiä miekkoja valmistettiin tänä aikana, sepät, jotka eivät tunteneet taidetta, rekrytoitiin nousevien vaatimusten vuoksi. Myös nopeammin käytettyjä menetelmiä käytettiin, ja niiden katsottiin usein olevan vähemmän aitoja kuin perinteiset muodot.

Toisen maailmansodan jälkeen

Toisen maailmansodan jälkeen sekä miekkojen valmistus että miekkoja sisältävät taistelulajit kiellettiin Japanissa. Monet näistä aseista takavarikoitiin ja tuhottiin, ja näin miekkasepillä ei ollut mahdollisuutta harjoittaa elinkeinoaan. Tämä synnytti kuitenkin liikkeen tuotettujen miekkojen laadun parantamiseksi. Miekkavalmistajilla oli oltava lisenssi, ja heillä on oltava myös oppisopimuskoulutus japanilaisten miekkojen valmistamiseksi. Kaikki heidän työnsä on rekisteröitävä hallituksessa ja vain kaksi miekkaa saa tuottaa kuukaudessa.

Japanin ulkopuolella jotkut muut maat alkoivat myös tuottaa katanoita.

He käyttävät usein moderneja terässeoksia ja yrittävät kopioida japanilaisen katanan kokoa ja muotoa. Niitä voidaan käyttää taistelulajeissa tai yksinkertaisesti leikkaamiseen. Kiina hallitsee katanojen massatuotantoa, ja ne valmistetaan massatuotantona monenlaisilla teräksillä ja menetelmillä.

Monet Japanissa työskentelevistä sepistä ovat yrittäneet uudelleentuottaa aikaisempia miekkatyylejä, mutta ovat enimmäkseen epäonnistuneet.

Katanan ymmärtäminen

Katana on eräänlainen miekka, joka voidaan erottaa sen tyylistä, muodosta ja jopa miekan luomiseen käytetyistä menetelmistä. Vaikka nykyään on luotu monia jäljennöksiä, perinteisellä menetelmällä luotu aito miekka on harvinainen löytö ja arvostettu.

Keräilijät ja museot säilyttävät katanoita ja tuntevat niiden rikkaan historian. Koska miekka on muuttunut koko historian ajan, kukin juontaa juurensa tiettyyn ajanjaksoon.